keskiviikkona 2. Heinakuuta 2003
Suomenpystykorvien paras ystävä asuu Lontoossa
(Suomenpystykorvia kasvattava Angela Cavill käy kolme kertaa vuodessa Suomessa. Kesällä aikaa löytyy koirien lisäksi myös Savonlinnan oopperajuhlille)
LONTOO. Niinhän se on, että vasta ulkomailla tai ulkomaalaisten kautta oppii arvostamaan suomalaisuutta. Tai suomalaisia koirarotuja.
Otetaan nyt vaikka tämä suomenpystykorva. Mitä ihmeellistä muka on jokaisen suomalaisen maalaistalon pihalla juoksentelevassa haukkutehtaassa?
"Suomenpystykorva on upea rotu. Se on kuin suomalainen itse: uskollinen, itsenäinen ja kerran ystävystyttyään ikuinen ystävä", lontoolainen koirankasvattaja Angela Cavill neuvoo lempeästi.
Cavill ei ole sellainen henkilö, jota vastaan tekee mieli väittää koira-asioissa.
Angela Cavill on Britannian Rouva Suomenpystykorva. Hänen 1970-luvulla perustamansa Toveri-kennelinsä on kasvattanut saarivaltakunnan parhaat suomenpystykorvat.
Cavill toimii rodun tuomarina niin Suomessa kuin Britanniassakin. Hän on jopa kääntänyt suomenpystykorvan rotumääritelmät englanniksi.
Ei siis ihme, että tälle Suomen Pystykorvajärjestön kunniajäsenelle luovutetaan tänään keskiviikkona myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristi.
"Tunnen itseni jotenkin hyvin suomalaiseksi. Aina kun lähden Suomesta, iskee koti-ikävä", Cavill kertoo vaalein suomalaissävyin sisustetussa olohuoneessaan.
Sohvapöydällä on Kalevala. Cavill lukee sitä luonnollisesti alkukielellä.
Suomen kielen hän on opetellut pärjätäkseen paremmin suomenpystykorvien maassa – ja etenkin metsällä.
Jaloissa pörrää 8-vuotias suomenpystykorva Sofi eli Toveri Pirteä.
Sofi on kiinnostunut sohvapöydälle asetelluista piparkakuista. Koira yrittää selvittää, olisiko vieraista antamaan sille maistiaisia.
"Tämä on juuri suomenpystykorvassa niin ihanaa!", Cavill puuskahtaa ja jatkaa:
"Joku cockerspanieli tulisi häntää heilutellen väittämään tuntemattomalle, että rakastan sinua, rakastan sinua. Suomenpystykorva ei alentuisi moiseen. Suomenpystykorva sanoo, että rakastan sinua, jos annat minulle piparkakun."
Sofi todistaa emäntänsä väitteen oikeaksi. Kun piparia ei heru, koirakin häviää omiin oloihinsa.
Cavill ei usko, että suomenpystykorvasta tulee koskaan huippusuosittu Britanniassa.
"Suomenpystykorva on liian itsenäinen. Se saattaa myös haukkua. Täällä ihmiset haluavat hiljaisen koiran, jolla ei juuri ole omaa tahtoa."
Britanniassa elävät suomenpystykorvat eivät metsästä. Kulttuuri ja lintukanta ovat liian erilaiset.
Suomessa sen sijaan Cavill nauttii seurata metsästävää koiraa.
"Metsästys on suomenpystykorvan työtä. Rodun on nähnyt kunnolla vasta sitten, kun on nähnyt sen omassa tehtävässään", hän sanoo.
Cavill on opetellut itsekin ampumaan, vaikkei olekaan vielä koskaan taitoa käyttänyt. Hänen mielestään metsälle on vaarallista lähteä, jos ei tiedä, miten ase toimii.
Viime syksynä Cavill osallistui ensimmäistä kertaa Suomen Pystykorvajärjestön käyttökokeeseen, niin sanottuun Koppelo-haukkuun.
Cavill oli alussa hieman huolissaan, ettei pilaisi lainakoiransa mahdollisuuksia omilla virheillään.
"Olin todella tyytyväinen, kun sijoitumme lopulta kahdeksanniksi 25:stä."
Yksi Cavillin kodin huoneista on omistettu Suomelle ja suomenpystykorville.
Seinällä on suomenpystykorvajulisteita, joista komeimmassa yksi Cavillin aikaisemmista koirista, Toveri Toby, mainostaa koiranruokaa.
"Se juliste koristi aikoinaan jokaista bussipysäkkiä", Cavill kertoo.
Kirjahyllyt ovat täynnä Suomi-aiheista kirjallisuutta. Löytyy myös puukkokokoelma, suomenpystykorva-aiheinen postikorttikokoelma ja suomalaisia koiralehtiä.
Koiralehdet Cavill tuntee myös omasta takaa. Hänen David-miehensä julkaisee lehtiä nimeltä Dogs Monthly sekä Our Dogs and Cats.
Vaimonsa tavoin koiratuomarina ja koiranäyttelyjärjestäjänä toimiva David Cavill kertoo olevansa erittäin ylpeä rouvastaan.
Angela Cavill naurahtaa.
"Ei tätä rahasta tehdä, vaan rakkaudesta koiriin."
Annamari Sipilä